domingo, 31 de mayo de 2015

Sweet home, Buenos Aires

Vau. Viimesiä viikkoja viedään jo. Aamukampaa en sentään oo vielä ottanu käyttöön, mutta nyt siis vajaat 6 viikkoa elämää Uruguayssa enää jäljellä. Sekä jännitys, innostus, että kauhun tunteet lisääntyy jatkuvasti. Oon kuitenki nauttinu täysillä mun vuodesta ja kultanen kotimaa oottaa. Silti jätän paljon taakseni, jätän syitä palata.
Viime viikosta on hirveesti kerrottavaa, tuli nimittäin täytettyä 18 ja käytyä sekä Montevideossa, että Buenos Airesissa!

Pakollinen, tietysti

Reissu lähti käyntiin 15.pv Montevideosta YFU’n viimesestä orientaatio-leiristä. Keskusteltiin viikonloppu peloista ja toivoista kotiinpaluun suhteen ja vietettiin viimesiä hetkiä koko vaihtariporukalla. Viettelin mun täysikäistymisen’yön siis leireillessä… ei ollu ihan suunnitelmien mukaset pippalot, mutta aina ei voi voittaa, eikä mikään muutu yhessä yössä, joten juhlin sitte jälkikäteen! Sunnuntaina 34 vaihtarin porukalla lähettiin kohti Uruguayn historiallista departamentosta Coloniaa. Siellä majotuttiin ihanaan vanhaan hostelliin ja turisteiltiin päivä vanhassa kaupungissa, käytiin majakassa, shoppailtiin ja pidettiin Uruguay-tietovisa, jonka jälkeen ylpeänä voittaja-joukkueen jäsenenä pääsin imitoimaan YFU’n vaihtareiden kesken ei-kovin-pidettyä-työntekijää. Tästä tulee warningletter hahhah!! 

Orientacion



Vihdoin taas hevosen selässä!!

Just tällee mun 18-vuotis synttäreiden pitiki mennä hei !!
Suomen "delgaatio", vieraileva tähti suomessa vaihossa
 ollu täydellistä suomea taitava Augusto!

Colonia



Ilme, kun ravintolassa saat just sitä mitä ootitkin.
Kokonainen kana ja currymajoneesia, hyi <3








"Täältä eksäsi sydäntä kylmenmpää olutta!"

Maailman söpöin Luan!




Tiistai aamuna vihdoin lähettiin kohti Buenos Airesia! Laivassa jo raha poltteli taskussa ja sormet kihelmöi ku mietin mun joka iltaista synttäri-cocktailia!!

Ekana päivänä, jälleen ihastuttavaan hostelliin majoittumisen jälkeen, mentiin pyörimään Palermon naapurustoon. Kaikki sai syödä lounaan mieluisassa paikassa ja super hyvää intialaista ruokaa syödessäni tajusin miten paljon oon ikävöiny ruokaa jossa on makua!! Illalla ku palattiin hostellille, mua ootti CISV treffit!! Älyttömän innoissani ootin huoneessa viestiä kavereilta, joita en ollu nähny lähes 3 vuoteen, sen jälkeen ku tavattiin Summercampilla Brasseissa. Kiljasin innostuksesta ja juoksin portaat alas ku hullu, ku tekstari vihdoin saapu. Ilosten halailujen ja epätodellisten ensisanojen jälkeen mentiin Agusin ja Leanin kanssa läheiseen Starbucks’iin höpöttelemään leiristä, kuluneista vuosista ja mun elämästä latinomaassa. Kolme vuotta leirin jälkeen voitiin todeta, ettei oo paljoo mikää muuttunu, oltiin niinku oltas nähty pari päivää sitten, ”paitsi että mä kerkesin vetää sivusiilin, laittaa lävärin ja oppia espanjaa!”

Joo.. oikeesti täällänenkin biisi on..



Buenos Aires











Nostalgisen jälleennäkemisen jälkeen lähettiin vaihtariporukalla illalliselle perinteiseen argentiinalaiseen ravintolaan. mä olin ottanu kala- tai kasvislinjan koko reissun ajaks (tippu kiloja viikossa :DD!) ja söin törkeen hyvän lohiletun ja sain pöydän kiitokset loistavan valkoviinin valinnasta. Ruuan jälkeen karattiin pikkuporukalla drinkeille läheiseen katubaariin, muiden jatkaessa hostellille. Join ensimmäisen laillisen mojitoni! Kyllä nyt on aikuinen olo. Juu.
Yö jatku vielä Hostellilla pikkuoluiden parissa.






Tokana päivänä herättiin aikasin aamulla ja lähettiin turistibussikierrokselle. Kierreltiin Buenos Airesin tärkeitä turismikohteita bussista käsin pysähyttiin muutamaan otteeseen tutkimaan paikkoja. Paras pysähyspaikka oli Boca naapurusto, jossa vanhat peltiset talot oli maalattu sateenkaarenväreihin ja tango soi. Käytiin myös Boca Juniors’in futisstadionilla joka on yks Latinalaisen Amerikan kuuluisimmista stadioneista. Vähän yliturismoitu mesta, mutta minä tykkäsin! Kierroksen jälkeen oli vapaa-aikaa, mentiin keskustaan taas lounaalle, shoppailtiin, vierailtiin valtavalla hautausmaalla ja kipastiin Hardrock cafessa. 


Nolikset seisoskeltiin kirkossa 10 minuttii, ku kukaan ei kehannu kysyy et voiaanko ottaa kuva...

Stadion de Boca Juniors

Mene ihan minne tahansa, nii siel on jotain Ruotsiin liittyvää....




Barrio de la Boca











Tää on tätä perinteistä Latinalaisen Amerikan
hautausmaa taidetta, aika säälittävää eikö?

Iltapäivällä jatkettiin kaikki kimpassa Latinalaisen taiteen museoon, joka oli aivan sairaan siisti ja traumaattinen kokemus samaan aikaan! Ekassa kerroksessa mä vietin varmaan tunnin tuijotellen erilaisia maalauksia ja valokuvia, tykkäsin ihan tolkuttomasti. Ku huomasin kaikkien muiden jo lähteneen, nopeutin tahtia vähän ja lopulta pääsin etenemään seuraavaan kerrokseen. Joo.. mun psyyke ei vaan kestä nykytaidetta. Erilaisten pimeiden, valosten, valkosten ja koristeltuiden huoneiden jälkeen mä lähin jalat täristen alakertaan yksin istumaan. Yhessä huoneessa kaks miestä maalas valkosia seiniä valkosella maalilla, toisessa mies kirjotteli kellon aikoja ja ihmisten nimiä seiniin, kolmannessa seis naruilla vartalostaan erilaisiin tavaroihin kiinnitetty mies joka liikuttamallaan ruumiinosiaan sai aikaan hirveetä nitinää tavaroiden liikkuessa ja kolahdellessa kattoon ja lattiaan, neljännessä istu mies valokyltti naamalla. Mä kärsin syvästä epämukavuuden tunteesta jokasessa huoneessa ja jouduin luovuttamaan kesken… Oli kuitenkin ihan nasta kokemus, se eka kerros kun oli niin mukava..

Illan pimetessä palattiin Hostellille ja vietettiin superkiva asado-ilta hostellin ylimmän kerroksen parvella. Mua ei hirveesti syöminen huvittanu, nii loistavana keittiöapulaisena leikkelinki sitte koko illan lihoja, makkaroita ja chorizoja :D Yöllä pelattiin juomapelejä ja tuli taas paljastettuja juttuja mitä ois voinu jättää kertomattakin.. Loistava yö!






Huh, jaa missä mää oon? Mä on kännissä, missä sää oot?

Kolmantena päivänä saatiin aamulla valita, et halutaanko jäädä Palermon naapurustoon tutkimaan lisää vai lähteä metrolla kohti San Telmon naapurustoa. Mä halusin käyttää kaiken ajan Buenos Airesissa hyväks ja rakkuloita täynnä olevista jaloista huolimatta lähin kohti San Telmoa! Eikä kaduta. Mentiin metrolla muutamien pysäkkien verran ja jatkettiin kävellen niitä reittejä mitä oltiin menty bussilla ja oli ihan eri fiilis seistessä Obeliscon vieressä ku sitä bussista kattoessa.










Söpöselfie...
....behind the scenes
Puhelimenkuori'taivas!
Iltapäivällä palattiin Palermoon ja tavattiin loput vaihtarit siellä, tutkittiin kauppoja viel vähän lisää ja lopulta palattiin väsyneinä Hostellille. Koko paluumatkan tarinoin siitä miten meen täydellisen lämpimään suihkuun ja nukun parin tunnin päikkärit ennen viimestä yhteistä illallista. Astuttiin Hostellin ovesta sisään ja Pablo katto mua pirullisella hymyllä ja osotti katseellaan aulan sohvaa. Vilkasin nopeesti ihmetellen, et mitä tapahtu, mietin mielessäni et ”aha, pari uutta asukasta hostellissa” ja palautin katseeni Pabloon. Se katto mua jo epäuskosen huvittuneella ilmeellä, ku tajusin sekuntinpuolikkaassa ketkä siin sohvalla istu. Sain taas kiljasta innostuksesta ja yllätyksestä ku CISV kaverit Soli, Pilar ja Lean nous sohvalta naureskellen. Kelasin, ettei niil ollu aikaa, ku ei ollu mitää kuulunu mut ne tuliki yllättyksenä! Sekavassa väsymyksessä päädyin tietysti parvelle niiden kanssa juttelemaan todeten että nukkua kerkeen vaikka sitten Suomessa. Melko samalla kaavalla juteltiin kuluneista vuosista ja leirillä tapahtuneista asioista. Oli aivan sairaan siistiä nähä niin pitkäst aikaa ja tuntee, et ystävyys ei katoo ajan kuluessa.

Mun saksalaiset muruset Danko ja Noah 





Illalla cisvareiden lähettyä, likasena, väsyneenä, mutta onnellisena lähin vaihtareiden kanssa viettämään viimeistä iltaa yhdessä. Syötiin toisessa perinteisessä argentiinalaisessa ravintolassa ja valkkasin ihan sika herkullisen lohipinaattipadan, jonka toisaalta Lauriina tais syödä hahah Mulle ei oikeen ruoka maittanu koko reissu aikana, söin tosi hyvää ruokaa, tosi vähän. Viimenen yö päätettiin Hostellin alakerrassa sijaitsevalla clubilla bailaten.



Tää oli tää kuuluisa rakkauskirje
'

Aamulla oli aika rankat fiilikset siitä, ettei enää ikinä tultais olemaan koko vaihtariporukalla yhessä. Iltapäivällä saavuttiin Montevideon terminaaliin ja jouduttiin jättämään itkusia hyvästejä. Mä onneks jäin taas Montevideoon viikonloppua viettämään ja pääsin vielä tapaamaan monia vaihtareita hyvästejen jälkeen. Lopulta kuitenkin Saltoon palatessa oli tosi tyhjä fiilis. Viimestä kertaa.








Saanen esitellä meiän reissun loistokkaan videon, jonka kuvasin muiden vaihtareiden apuvoimin J