martes, 28 de abril de 2015

Huhtikuu pähkinänkuoressa

Moimoimoimoi! Mulla myöhästy taas jotenki tää kirjottelu, oon ollu hirmusen kiireinen ja sit olin viikon kipeenä ja unohin ihan totaalisesti, et mulla on blogi ja sit menin vaa tsiigaa, et onks kommentei tai vastaavaa uutta ja huomasin, et viime päivityksestä on taas menny kivasti aikaa! Mun elämä on alkanu menee niin sairaan nopeesti, ku viikolla on kouluu ja viikonloput menee bilettäessä, nii ettei edes huomaa ajan kuluvan. Mun viimesin muistikuva mun elämästä on, et kävin Rochalla, ja se oli siis tän kuun alussa, ja nyt tää kuu on jo ohi! Mulla on hukassa siis 3vk apua!! :D
Hirmusesti siis taas kerrottavaa, ja kauheesti kuvia, eli tästä tulee taas tällänen vähä tekstinen ja kuvien täyteläinen sählinki. Mut ei se haittaa, kuvat kertooki enemmän ku tuhat sanaa. Enkä mä tuhatta sanaa jaksais kirjottaakaa..


Kuun alussa totesin taas löytäväni aikaa mun suurelle intohimolle, kokkaamiselle ja sain muutamaan kerran kokkailla host’perheelle ja alotin korkee tasosessa opistossa kokkikurssit ja 3 tuntia jo takana. Huomaa nytte, miten kova ikävä on ollu keittiöön. Sinnehän me kuulutaan hah hah? Sen lisäks et oon saanu taas tehä jotain mukavaa ruuan parissa, mulla on aivan loistava ryhmä! Sattumalta mentiin samaan pöytään Pamelan ja Pablon kanssa ja nyt ollaan tosi hyviä kavereita ja jäädään aina tunnin jälkeen siivoilemaan, muitten häipyessä ja jatketaan dösäpysäkille juttelemaan.







Huippukeittiöstä kotiin..




Mistä tuli mieleen.. näin eilen ekaa kertaa autokolarin. Olin 100 metrin päässä dösärillä ku kuulu hirvee rysähys ja näin kypärän kimpoovan ilmaan, musta hahmo perässään. En ees tiiä mitä tapahtu, mut 4 sekunnin jälkeen tajusin juosseeni paikanpäälle nostamaan mopoa pois muiden autojen edestä, ihmisten soitellessa ambulanssia ja auttaessa kolariin joutuneita _2 mopoa_! Yks auto siis kolkkas samalla 2 kuskia! Toinen kuski vaan kaatu, mut toinen lens varmaan 5 metriä, selkä edellä asfalttiin ilman kypärää…
Uruguayssa autokolarit on ihan hirveen yleisiä, erityisesti mopojen kanssa. Ihmiset ajaa vielä ilman kypärää tai kypärä auki ja turvavöitä ei edes oo suurimmassa osassa autoista. Hirveen monet ajaa punasia päin kun ”ei oo ketään” ja tasavertaset risteykset on hirveitä vaarapaikkoja kun ”ei sieltä kuitenkaan käänny kukaan”.
Kuitenkin, tän onnettomuuden tapahtuessa huomasin, et oon kasvanu hirveesti henkisesti. Viimeks ku muistan nähneeni noin paljon verta ja kaaosta, menin itkupaniikkiin ja romahdin totaalisesti. Nyt, omia refleksejäni huomaamatta, olin auttamassa. Voi apua, mukamas alkaa aikuisuuski muutaman viikon päästä!!

No, sit viime viikonloppuna toinen suomalaisvaihtari Iida tuli Montevideosta käymään ja tällä kertaa vietettiin turismiviikonloppu Saltossa. Mentiin muiden Saltolaisten vaihtareiden kanssa läpi kaikki Salton tunnetuimmat paikat; muelle (laituri), satama, aukiot, isoin puisto, eläintarha ja aivan sairaan upee hautausmaa, missä en itekkään olla viel käyny ennen! Oltiin siis jenkki Kelly, Iida ja Saltoon vasta muuttanu ruotsalainen Oscar! Vietettiin hirveen mukava päivä ja ilma oli kohallaan <3














Yöllä meiän tietysti myös piti käyä tutkimassa kaupunkia ja pitempiä puheita pitämättä, enempää mun groupie’elämää esittelemättä, ilmotan puolivahingossa tutustuneeni toiseen Montevideolaiseen cumbia-bändiin. Jo aikasemmin mainittu Marama oli clubilla soittamassa ja mentiin vahingossa avonaisesta bäkkärinovesta sisään ja päädyttiin palaamaan poikien autossa keskustaan. Treffitkin sovittuna jo Montevideossa. Nojuu.








Tällä viikolla tutustuin taas yhteen tosi outoon Uruguaylaiseen perinteeseen!! Täällä tyttöjen 15-vuotissyntymäpäivä on tosi iso juttu ja monilla on hirveen isot juhlat. Jos ootte ”Sweet 16” joskus kattonu nii, jep, just sellasia juhlia nää pitää. Monet perheet alkaa suunnitella ja maksaa niitä juhlia jo puol vuotta aikasemmin ja valmistelut muistuttaa häiden järjestelyä.
No, parin viikon akselilla ennen synttäreitä sankarille pidetään ”Pintada”, eli öö, värjäys. Tässä kivassa pikku tapahtumassa synttärisankarin etupihan asfalttiin kirjotellaan ällöllä likatahmalla kaikkien paikalla olevien nimet ja synttäritoivotuksia. Sit ite neiti tulee paikalle ja se sotketaan kaikella ällöllä, 2 viikkoa vanhalla riisipadalla, mädillä kananmunilla, mudalla, hiekalla, jollain öljysekotuksilla ja kaikella mahollisella oksettavala. Eiks oo kiva?
Perinne on lähteny siitä et Uruguayssa 15-vuotias on nainen ja vastuut yhteiskunnassa lisääntyy.
Mä kävin nyt sit eilen ekaa kertaa tälläsissä kekkereissä, ja taidan seuraavat mahdolliset kutsut jättää väliin.. mua vaan oksetti ja piilouduin kameran taakse. 15-vuotissynttäreille en valitettavasti oo viel päässy ja saa nähä kerkeenkö kutsua enää saada!






Tjaa, muuten onki siiten tullu eleltyy ihan normisti Salton arjessa. Oon alottanu uudella salilla ja uus intohimo on nyrkkeily! Riittävästi pakkautunutta vihaa ja stressiä, oon kuulemma luonnonlahjakkuus… Ja sitte taas tää sama vanha plazalla hengailustoori ja kaikkee jännää arkijuttua. Nää kuvat on jo tosi vanhoja ja kaikki on tapahtunu sen verran aikaa sitte etten jaksa selitellä sen enempää jajaj oompas laiska! Kyselkää myöhemmin jos joku on jotenkin kiinnostava kuva jeje Semmonen pakko mainita, et siis kattokaa tota vaatemäärän vaihtelua kuvissa!!! Tääl on ihan hirveet ilmat! Aamulla helvetin kylmä, huurretta ikkunoissa, päivällä liki 30 astetta ja tuskanen aurinko ja sit illalla taas jäätävä tuuli! Jos otat takin, paahdut, jos jätät sen kotiin, oot kipee seuraavana päivänä. Aina liikaa tai liian vähän päällä. Mä en kestä, Uruguay!!

Synttärijuhlien suunnittelu etenee muuten hyvää vauhtia ja arvatkaa mitä muuta, niin myös ilmeisesti läksiäisten. 






















Mun seksikäs hirviö veli <3






Beibs, mä oon muuten 10 viikon päästä Suomessa. Tää vuosi on jo käytännössä ohi.