lunes, 13 de julio de 2015

Chau Uruguay, Moi Suomi!

Moikka! Istuskelen Lohjan kesämökin uudella patiolla ja kattelen, ku iskä valmistelee suomalaista lohta loimutettavaks. En vois onnellisempi olla, vaikka myrskypilvet lähestyyki uhkaavasti järven takaa.

Saavuin eilen viiden maissa paikallista aikaa Helsinki-Vantaan kentälle ja koko perhe oli siellä odottamassa naapurin Pele-koiran kanssa. Kentältä mentiin kotiin ja pääsin 37 tunnin reissun jälkeen ansaittuun suihkuun. Oli ihana käydä suihkussa josta tuli heti kovalla paineella lämmintä vettä!! Suihkusta päästyäni sainki sit heti olla ovella vastaanottamassa naapureita, sukulaisia ja perhetuttuja. Alkumaljojen ja –puheiden jälkeen pääsin vihdoin 11 kuukauden jälkeen suomalaiseen ruokapöytään, jossa oli mun Uruguaysta lähetetyn menun mukaisesti uusia perunoita, kraavikalaa, siikatartaria ja muita herkkuja! Ruokaa mulla oliki ollu melkeen yhtä kova ikävä ku porukoita jajajaj!!





Uruguayssa viimeiset viikot meni tosi mukavasti läksiäisten ja hyvästien parissa. Jäi semmonen fiilis, et tuli kaikkien tärkeiden ihmisten kassa vietettyä tarpeeks aikaa ja hyvästeltyä kaikki hyvänpäiväntutut. Sen lisäks mulle järjestettiin aivan ihanat läksiäiset Dale que es tarde –klubilla. Tuttujen kundien bändi Guiso de Mono veti keikan ja kaikki kirjotteli mulle terveisiä Uruguayn lippuun. Viimesenä iltapäivänä mentiin vielä koko porukalla plazalle, jossa oltiin koko vuos hengattu ja kylmyydestä huolimatta mentiin vieläpä meiän perinteiselle istumapaikalle nurmelle pienen puun viereen, josta meiän kaveriporukka oli nimensä, El arbolito (pikkupuu), saanu.

Läksiäiset!
Braian
Felipen kaa onnellisina!
Maatilan omistajaperhe
Brittikaverin muksu, Santiago






Camilla


EL ARBOLITO!
Illalla syötiin perheen kanssa viimenen illallinen ja itkettiin yöllä, ku mun lopulta piti mennä bussiterminaaliin. Terminaaliin vielä tuli monet kaverit jättämään viimeset hyvästit ja yks parhaista kavereista nous mun kanssa bussiin tullakseen Montevideoon saakka hyvästelemään.




Kuuden tunnin bussimatkan jälkeen mentiin YFUn vapaaehtosen luokse nukkumaan, suihkuun ja aamupalalle. 12 aikoihin lähettiin Montevideon lentokentälle ja siellä mua odotti suomalaisten vaihtareiden lisäks toinen parhaista kavereista. Juteltiin ja annettiin läksiäislahjoja viimeset hetket, kunnes meiän piti tyttöjen kanssa lähteä kohti turvatarkastuksia.
Mä pystyin toteemaan, et ikuiset hyvästit oli itketty monille ihmisille, joita en tuu todennäkösesti enää tapaamaan, mut kentällä mä vaan sanoin heipat niille ihmisille, jotka tuun vielä varmasti kohtaamaan. Lentoportilla istuessa osas jo innostuu kotiinpaluusta ja kyyneleet alko valua Helsinki-Vantaan lentokentällä heti kentän viimesten ovien auettua.






video


On ihana olla kotona.


Kiitos kaikille stalkkareille, lukijoille ja blogia jotenkin vuoden aikana seuranneille. Mä kuittaan tässä vaiheessa suomeks ja seuraava päivitys tuleeki sitten espanjaks uruguaylaisia lajitovereita varten!! 

No hay comentarios.:

Publicar un comentario