lunes, 9 de febrero de 2015

Montevideosta matka kohti Brasiliaa

Kotona taas. Jokaisen reissun jälkeen on tosi outoa palata kotiin, tää talo näyttää aina uudelta ja tuntemattomalta. Ei kodilta. Parissa yössä kuitenkin taas jotenkin tottuu olemaan täällä, vaikka ehkä olisin mieluummin jossain muualla.

YFUn reissu oli taas aivan järisyttävän upea, niin myös puolenvuoden orientaatio-leiri ja mun päivä Montevideossa. Voi siis sanoa ihanan vuoden alun jatkuvan helmikuuhunkin!

Eli torstaina lähdin bussilla kohti pääkaupunkia ja reilun 6 tunnin päästä juoksin terminaalissa halaamaan Iidaa. Mentiin sen host-kotiin juttelemaan mitä kaikkea oli 2 kuukauden aikana tapahtunu ja kerettiin jopa vähän nukkuakin. Yhden aikoihin olin kämpillä laittautumassa, koska suunnitelma oli tavata Pablo yheltä, hakea se perkeleen postipaketti (jonka takia mä siis olin Montevideossa) ja sit mennä lounaalle. Olin tyytyväinen ja kaikki vaikutti olevan just hyvin. Sitte mulla soi puhelin. Tuntematon numero, mitä ihmettä?
”No moi Juulia, Milton B. Artigaksen postista, sun paketti on nyt Saltossa ja me tuodaan se sulle kotiin tunnin sisällä”

Se huuto, se raivo, minkä tää mies raukka joutui todistamaan, mun karjuessa ties mitä törkeyksiä puhelimeen. Anteeks pyytelyiden määrästä ja nolosta ”me lähetetään se sulle sinne vielä tänää takas…” mutinasta huolimatta paiskasin raivoissani luurin kiinni. Olin oottanu sitä pakettin 5 viikkoa ja Aduanas ei reagoinu mitenkään reklamointi-ilmotuksiin sun muihin viesteihin. Sit ku sinne lähti vihanen posti et ”Älkää nyt vaa enää sitä sit lähettäkö ku tää suomalainen tulee ite hakee sen ku te ette osaa tehä työtänne”, nii ne säikähti sit nii perkeleesti, et äkkiä paketti postiin! Rauhotuttuani soitin takasi, et joo unoha, anna olla, viette sen sinne kämpille ja piste ja kiitos.

Löysin Sohvi kakkosen, hirvee haisuli joka kaipas loputonta rakkautta ja rapsutusta.
Noloa oli sit laittaa tekstaria Pablolle, et joo hei öö voiaan unohtaa se paketti, ku se oli viel tarkotukselt lähteny aikasemmin kotoaan tulee, et se kerkee auttaa mua.. 
Treffattiin kuitenki yheltä terminaalissa ja lähettiin autolla pyörimään Montevideossa. Mulla oli aivan loistava päivä. Näin Montevideon jokasen kolkan keskustasta rannan kautta satamaan. Syötiin söpössä piharavintolassa salaatit ja käveltiin pitkin vanhan kaupungin pieniä torikatuja. Illalla viel nautittiin erikoisoluet pienessä katubaarissa. Ihan hirveen onnellisena lopulta nousin autosta Iidan pihalla ja en edes muista kuinka monta kertaa kiitin ihanasta päivästä.




Ilta vaikutti jatkuvan perinteisesti, käyttiin Iidan kaa vähän kävelyllä, syötiin illallinen ja suihkun jälkeen istuskeltiin sängyissä jutellen tarkotuksena mennä nukkumaan aikasin, koska YFUn kanssa piti kokoontua terminaalissa aamu 8’lta. Suunnitelma hyvä, toteutus.. no, hyvä yritys ainakin. Iidan siskon kaverit nimittäin tuli sisään bilevaatteissa naureskellen kysymään et monelta lähetään. Pitkien katseiden ja nopeen keskustelun jälkeen laittelinki jo ripsiväriä ja yritin epätoivosesti kuivata hiuksia. Harvinaisen oudon ja aika raskaan yön jälkeen 6 aikoihin matelin sänkyyn ja laitoin herätyskellon soimaan. Ajoissa oltiin, ei raikkaina, mutta ajoissa! Success!














No huomenta
Leiri oli tosi jees. Pääs tapaamaan taas kaikkia muita vaihtareita ja vaihtelemaan kuulumisia. Käytiin läpi kulunutta vuotta ja vielä jäljellä olevaa 5 kuukautta leikkien, piirtäen ja myös aika rankkoja keskusteluja läpi käyden. Mulle teki ihan hirveen hyvää päästä kertomaan mun elämän tilanteesta muille vaihto-oppilaille, koska vaan ihminen joka on tasan yhtä kaukana perheestään ku sä, voi oikeesti ymmärtää miltä tuntuu, kun ei vaan suju. Tehtävien välissä nautittiin taas kultuurien purskauksesta, rentouduttiin biitsillä ja syötiin hyvin. Kerettiin myös leikkiä vesi- ja kakku sotaa! Viimesenä iltana vieteltiin Karmenin synttäreitä iltaohjelman parissa ja koko yö meniki sitte tanssiessa ja heiluessa leirinuotion ääressä. Tosi mukava viikonloppu kaiken kaikkiaan. 


Titanic!


APINA

Vuoden fiiliksiä :D
Belen!


Vesisodan valmistelut näkyy tuolla katolla... meillä ollu mitää ideaa miten päättyy "ryhmäkuvan ottaminen"







Mun pissikset <3





Sunnuntaina seittemän aikoihin alkoki sit matka kohti BRASILIAAAA!! Bussimatkan oli määrä kestää 23 tuntia, sisältäen muutaman pysähdyksen. Argentiinan ja Brasilian rajoilla jouduttiin aina pysähtymään selvittelemään passeja ja Argentiinan puolella pysähdyttiin jollekkin Brasilian häädettyjen alkuasukkaiden kylän raunioille. +38 asteen lämmössä auringon porottaessa voin kyllä sanoa että ei kivikasat jaksanu kiinnostaa. Pysähys teki kuitenkin hyvää, syötiin lounas ja saatiin vähän venytellä pitkän bussiyön jälkeen. Loppu bussimatka meni hierontajonon ja elokuvien parissa. Kuuden maissa illalla saavuttiin Cataratas Royal hotellille sopivasti sapuskoimaan! Kuulostaa fancylta mut motellilta toi lähinnä näytti :P!




Huomenna jatkan Iguazun putouksien ja muiden reissun kohteiden parissa!

No hay comentarios.:

Publicar un comentario