lunes, 23 de febrero de 2015

Kärsimystä ja karnevaalia

Jouu! Elämä taas jatkunu mukavaisesti Saltossa. Kaikenlaista jännää tapahtunu Brassi-reissailujen jälkeen. Ensinnäkin Uruguayssa, tai koko Etelä-Amerikassa on alkanu Karnevaalit! Tanssiryhmät ja –tytöt, sekä rumpu- ja muut soitinryhmät kilpailee vuoden titteleistä keskuskadulla ja kuororyhmät puistolla.

Oon käyny kahessa tapahtumassa, joista toinen oli Las Llamadas (Kutsunnat), eli Candombe-rumpuryhmien kilpailu. Candombe on Uruguaylainen iso rumpu, jota soitetaan 5-50 henkilön ryhmissä käsin ja kapuloin. Tosi mielenkiintosta musiikkia, mä tykkään ihan hirveesti. Toisaalta tapahtuma kesti 4 tuntia ja ryhmät ei ollu liian erilaisia, nii aika tylsistyttäväks kävi. Kutsunnat sijoittu alakaupunkiin, noin 5 korttelin alueelle keskuskadulta satamaan. Rumpuryhmät lähti tanssijoineen aukiolta yks toisensa perään ja käveli läpi keskuskadun esittäen erilaisia koreografioita. Perusrunko on, et ensin tulee ryhmän nimenkantajat, liput ja lapsi- ja teinitanssijat. Sen jälkeen joku afrikaani-peränen musta vanhuspariskunta (mun pitää vähän ettii taustatietoi täst lisää..) ja aikuisia karnevaalitanssijoita. Niiden koreokrafia oli perinteisesti, et tää vanhus yrittää kuikuilla näitä tanssivia neitoja, mut sen rouva korvasta vetämällä pitää miehen kurissa. Paikoittain tosi viihdyttävää ja hauskaa katottavaa! Rumpuryhmä tulee viimesenä ryhmän kuningatar-tanssijoiden kanssa ja yleensä mukana myös yks mies ja jokeri.

Päivän kysytyin kysymys "Saako kuvan kuvaajan kanssa!?"
Mun suosikki, ihme riivattu ipana
















 Tässä näkyy ihan loistavasti toi vanhan mustan pariskunnan näytelmäkoreo :DD!








Siirryin maksulliselle puolelle missä aidat ja valkoseks maalattu asfaltti helpotti kuvausta <3




Mun EHDOTON suosikki-ryhmä näissä bileissä!!!
Toinen missä kävin oli perinteinen Corso –karnevaali. Tää on ihan puhasta Brasiliaista alkuperää, mut pienimuotosesti. Paljon sulkiin peitettyjä tyttöjä stringipyllyineen ja isoja karnevaaliautoja. Corsossa musiikki oli erilaisten rumpusoitinryhmien, bändin ja muutaman mieslaulajan yhdistelmä ja se sijottu koko pääkadun alusta saakka satamalle, noin 25 korttelin alueelle. Oli tosi siistiä käydä molemmissa tapahtumissa, erityisesti koska kävelin maksullisiin tapahtumiin ilmaseks sisään järkkäri varusteena :D! Mun Karnevaali-combosta puuttuu vielä Las Murgas, eli mieskuorojen kilpailu. Siitä kerron lisää, ku oon päässy ite näkemään J











Mun Hiphop-ryhmäääää!!!



Sitten perinteiseen elämään. Nyt on varmaan aika jo kirjottaa tästäkin aiheesta, joka saattaa tulla joillekkin puskista, toisille ei. Eli mulla on tällä viikolla perheenvaihto edessä. Oon asunut nyt täällä 6 mukavaa, mutta ei hirveen perhekeskeistä kuukautta. Mun päivityksistä on ehkä saattanut näkyäkin se, että lähinnä mun elämä keskittyy kaupungille, ei juurikaan kotiin. Mun elämässä ei täällä varsinaisesti oo mitään vikaa ja mun perhe on ollu ihan kiva, mut ongelma on lähinnä se että niitä ei oo hirveesti kiinnostanut mun olemassa olo. Elän niinku hotellissa, herään aamulla, syön, lähen kaupungille, tuun suihkuun, palaan kaupungille ja raahustan yöllä takas syömään ja nukkumaan. Tota kuviota oon toistanu nykyään päivittäin. Joskus yritin olla kiva ja jäin koko päiväks kotiin tai yritin olla perheihminen. No, lopputulos oli, et istuin yksin olkkarissa piirtelemässä ja muut on huoneissaan ovet suljettuina tekemässä en-tiedä-mitä. Moni vaihtari ois varmaan kiitollinen siitä, et saa tehä aikalailla mitä lystää, mut mä en tullut tänne sitä varten. Mä halusin tehdä syvän siteen perheen kanssa, oppia tuntemaan uruguaylaista perhe-elämää. Ja tärkeimpänä, mä oon 17-vuotias suomalainen aivan helvetin kaukana kotoa keskellä toista kulttuuria, kieltä ja tapoja, pieni rakkaus ja välittäminen ei tekis yhtään pahaa. Eli ens päivityksen ois tarkotus tapahtua vähän uudemmista maisemista, Salton pohjoispuolelta J!


Muuten täällä on kaikki loistavasti. Yhtenä viikonloppuna oli taas Cumbia-festari jolla tällä kertaa Marama, AX-13 ja Super Hobby. Paskasta seurasta huolimatta nautin keikoista suuresti ja koin ehkä yhen maailman siisteimmistä ja oudoimmista kohtaamisista! Olin lavan reunalla ennen keikkaa oottamassa Axin basistia ja tuntematon nuori mies tuli kysymään et ”Hei ootsä se suomalainen tyttö?”, no siinä ei oo mitään outoa, kaikki multa sitä kysyy. Mut kevyen small-talkin aikana tajusin jätkän olevan Maraman rumpali………… Tyyppi asuu 6 tunnin päässä miljoonakaupungissa ja se tunnisti mut ennen ku mä tunnistin sen… No nyt on kuuluisa olo taas :DD Myöhemmin vasta tajusin jutelleeni Maraman managerin kanssa pari tuntia aikasemmin ja se oli tietysti vinkannu! AHAA-elämys parhaimmillaan, ku mä jo oikeesti luulin olevani feimöus…. Myöhemmin käytiin AX-13 poikien kanssa kuumilla lähteillä nauttimassa auringosta! No paskat mitään nautittiin, kesti tosi kauan ennen ku löydettiin toisemme ja sen jälkee oliki kiljuvia fanityttöjä joka puolella ja hengasin lähinnä managerin kanssa kauempana juttelemassa :D
Sit on tultu taas keskustassa aukiolla hengailtuu hirveesti kavereiden kanssa, käytyy salilla ja vähän jopa tanssitunneillaki. 











Jos nyt viel kerron et yks semi-ihana Montevideolainenki sattu eksymään tänne ihan vahingossa Argentiina-reissun yhteydessä ja tällä kertaa mä pääsin tekemään Salto-turistikierroksen. Sateisesta kelistä huolimatta vietettiin ihana päivä jokirannassa jutellen. Valokuvataki oli tarkotus vähäsen, mut nolostelin nii se jäi..! Seuraavana oiskin tiedossa treffit vähän jännempään tapaan La Paloman rannoilla ja myöhemmin Buenos Airesissa! 

PS. Sinä. Mä tiiän, et sä luet tätä. Lopeta. Tää biisi kertoo kaiken.


No hay comentarios.:

Publicar un comentario