martes, 10 de febrero de 2015

Cataratas del Iguazú

Maanantai-iltana siis saavuttiin hotellille, käytiin uima-altaalla nopeesti pelleilemässä ja syötiin täyteläinen illallinen hotellin buffassa. Ilta jäi lyhyeks kaikkien ollessa tosi uupuneita bussimatkasta ja suurin osa lähinnä selaili hiljaa puhelimilla hotellin aulassa.




Tiistaina aamulla 7’n aikoihin noustiin aamupalalle ja 8’lta jo istuttiin bussissa matkalla kohti Argentiinan putouksia. Reissu alko pitkällä kävelylenkillä ja ihmisten ilmeistä rupes jännitys paljastua ku veden pauhu alko hiljalleen kuulua mut mitään ei viel näkyny. Innostuneet naurut ja hämmästyneet huokaukset alko heti, kun ensimmäinen putous alko häämöttää puskien takaa. 

Tässä mun mielestä söpöin esimerkki "hämmästyneestä huokauksesta"! <3








Sen jälkeen saatiinki nähdä putoukset oikeelta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta. Paras näkökulma oli sisältä! Noustiin putousten alla isoon kumiveneeseen ja huristeltiin putousten läpi! Ihmiset käkätti litimärkinä ja yski tukehtuen ”onnea tuovaan” veteen. Oli ihan hullua! Opas vielä naureskeli et ”nyt tulee pikakuivain” ja lähettiin hirmusella vauhdilla putouksilta poispäin pitkin koskena virtaavaa jokea.














 Lopussa vaihdettiin veneestä rekkaan ja saatiin kuulla maailman mielenkiintoisin viidakonesittelykierros–puhe. Tosi miellyttävä brasiliaisnainen yritti parhaansa selittäessään englanniks viidakosta ja lähinnä tält se kuulosti:
”Jos katotte nyt ylös niin näette hedelmiä. Ne ei oo hyviä hedelmiä, mutta jos niitä kokkaa niin niistä tulee tosi hyviä, voitte ostaa vaikka suklaakeksejä joissa on tätä hedelmää. Mutta se ei ole hyvä hedelmä. Meidän turistikaupasta saa niitä keksejä. Muistakaa, et niistä tulee hyviä jos niitä kokkaa. Jos katotte nyt tonne, nii saattaisitte nähdä puuman. Mut ei täällä ole puumia. Jos te näette jossain puuman, nii muistakaa ottaa kuva. Kaikki haluu nähdä kuvan puumasta. Internet on täynnä puuman kuvia! Mut täällä ei oo puumia! Mut JOS näette puuman, muistakaa oottaa kuva!!”

Ja höpötys sen kun jatku vaarallisista hämähäkeistä, brasiliaisiin hotelleihin, käärmeisiin, palas puumiin ja mainitsi vielä jotain omista kielen opiskeluistaan. Vuoden työntekijä –palkinto loistavista nauruista!

MMMMMMITÄH!?











Henkeä salpaavan päivän jälkeen saavuttiin uupuneina hotellille ja saatinkin pienten päikkäreiden jälkeen heti alkaa laittautua Cena Show’ta varten! Muutaman minuutin bussimatkan jälkeen oltiin 5 tähden hotellin aulassa ja katottiin kuola valuen valtavaa buffet-salia. Kansia nostellessa löyty sushia, asadolihoja, erimaalasia salaatteja, kaloja, pastoja, keittoja ja vaikka mitä eksoottista! Puhumattakaan jälkiruokapuolen jäätelöistä ja ties mistä kakuista ja vanukkaista! Voin paljastaa jättäneeni lounaan väliin kokonaan ja syöneeni vähän pähkinöitä tätä iltaa varten. Sainki sitte kuulla koko illan ”etköhän sä syöny jo tarpeeks”, mähän vasta lämmittelin! Illalla hotellilla mentiin vielä altaalle hengailemaan ja nauttimaan olutta.










'












Seuraavana aamuna oli taas aikanen herätys ja matka jatku taas kohti Argentiinan viidakkoja. Siellä laskeuduttiin vesiputousten välissä olevaa kallioseinämää pitkin ja liu’uttiin puitten latvoissa köysirataa pitkin! Mä viel ton köysiradan lopussa rupesin jostain tuntemattomasta syystä kääntyy selkä menosuuntaan päin ja olin iha paniikis, ku ei ne kertonu, et sillee vois tapahtuu!! Mut olin tosi nero ja säätelin mun nopeutta vääntelemäl sellast juttuu, mist pidettii kii ja sit laskeuduin hiton täydellisesti sille vikalle pisteelle ja se äijä, joka otti mut vastaa viel sano, et ”Sehän meni just eikä melkee”. Olin tosi ammattilainen ;)














Päivällä jatkettiin vielä kattomaan putouksia Brasilian puolelta. Puhuttiin vaitareiden kesken, et eka päivä oli sitä varten, et me ite tiedetään olleemme putouksilla, koska se oli unohtumaton seikkailupäivä. Toka päivä sitä varten, et muut tietää meiän olleen putouksilla, koska tää puoli oli semmonen postikorttimaisema-puoli. Illalla syötiin hotellilla viimenen illallinen ja juhlittiin ”koko yö” altaalla… viimenen ilta on aina viimenen ilta haha.










Aamulla hiljalleen yks kerrallaan ihmiset valu aamupalalle, hiukset pystyssä ja silmät puoliks auki. Kaheksalta oli tarkotus lähteä hotellilta. Luulen, et todettiin 10 aikoihin kaikkien löytäneen tiensä ulos huoneista ja päästiin matkaan.  Muutaman tunnin jälkeen saavuttiin Lintupuistoon. Eksoottisia tipuja, mut ei kyllä taas kanat jaksanu kiinnostaa vikan illan jälkeen tuskasessa kuumuudessa. Lähinnä taukopaikan kookosbaari näytti olevan kiinnostava kohde ja täytty aika nopeesti väsyneistä vaihtareista.
















Vielä parempi oli pysähdys mineraalikaivoksille! Siis oikeesti ne ilmeet ku se opas johdatti meitä kypärät päässä pikku luolassa osottaen kimmeltäviä koloja jotka oli kaikki ihan samanlaisia ja selitti ametisteista. Tässä tapauksessa kiviäkään ei kiinnostanu.










Kuuitenkin. Aivan hämmästyttävän upee reissu päätty lopulta perjantaina bussin saapuessa Fray Bentokselle, mistä vielä jatkettiin Karmenin kanssa kimpassa kohti Saltoa.

Besooos!


2 comentarios: