jueves, 30 de octubre de 2014

69 päivää takana, 245 edessä

Holaa!
Woow 3 viikkoo vieriny ohi ihan hullulla vauhilla! PALJON päivitettävää asiaa taas jaja :D!
Tai no, elämä on jatkunu ihan ruutineissa sinänsä.

Joku aika sitte käytiin siskon kaa keskustan supermarketissa shoppailemassa ja kokkasin ekaa kertaa suomalaista ruokaa perheelle J! Ai mitäkö? Lihapullii ja perunamuussii DAA! Ja ruskeeta kastiketta joka jäi syömäkelvottomaks, niinku aina ku ees yritän tehä sitä XD Oli ihana kans syyä salaattia, ilman öljyä, etikkaa tai suolaa <3 Korvapuusteiki oli tarkotus tehä, mut kertokaa toki mitä kardemumma ja fariinisokeri on espanjaks… No porukat tykkäs hirveesti ja saan kokkailla toistekki J Kalakeitto ja tosiaan toi pullien tekeminen on seuraavana mielessä!




Myöhemmin käytiin kuvailemassa juna-asemalla. Olin jo pitkää katellu sitä, et pakko saada kuvia tuolla, ja oon tosi tyytyväinen! Illemmalla jatkettiin ramblalle juomaa matee parin spussen ja luokkakaverin kaa. Mate on siis jostain mate nimisestä puusta tehty muki, minne laitetaan yerbaa (vähän ku teetä). Sit otetaan termarillinen keitettyä vettä mukaan ja juodaan yrttijuomaa kaduilla :D Ja lähinnä se on jakamista varten. Aina kaadetaan uus vesi ja annetaan seuraavalle henkilölle. Sit ku vesi on loppu, nii on jonkun muun vuoro. Mate on tosi suuri osa Uruguayn katukuvaa, sillä noin joka toisella ihmisellä on Mate ja termospullo kädessä. Ite tykkään tosi paljon matesta, se on niinku kirpakkaa vihreetä teetä, jota voi hörppiä ku ei oo mitää sanottavaa :D









Siskon ja virolaisen vaihtarin, Karmenin kanssa Puertolla!
Koulussa eletään dramaattisia hetkiä. Kesäloma alkaa 2 viikon päästä nii tääl on kaikki kokeet käynnissä. Kiitos itselleni, oon idiootti ja oon ilmiantanu itteni puhumalla espanjaa tunneilla ja näin ollen joudun osallistumaan suurimpaan osaan niistä.. Ja sit teatteritunneilla esitetään meiän näytelmä keskellä Plazaa.. Toistaseks ollaanki vaa esitetty sitä keskel kouluu.. Oon jo tosi kyllästyny ku kokoaja runkataan tota samaa esitystä ja ain pitää olla valkoset vaatteet pääl ja on niin samperin kuuma eikä kiinnosta :DD Mut kohta toiki ohi ja laitan sitte videon tänne ja selitän esityksen idean ku ollaan esitetty se vikan kerran. Jaa yhellä tytöllä oli synttärit ja sorruin syömään 2 alfajorea…Dulce de leche (käytännössä kinuski) -suklaakeksejä siis. Alfajoressa on 200 caloria ja 15g sekä rasvaa, että sokeria per keksi jajajaj :D En siis oikeesti vitsaile. Sit parin päivän pääst meiän matikan opettaja harjottelija oli vikaa kertaa nii se toi Dulce de leche –täytekakkua kouluun… lopetin caloreiden laskemisen. Fiksuna kuitenki juoksin salilla loppu viikon jokasella Pilates ja Aerobic tunnilla ja annoin viel trainerin vähä piiskata, ei jääny paha omatunto.. :D Kuitenki nyt tokan salikuun lopussa todettiin siskon kaa, et halutaan ehkä vaihtaa salia ja tänään ois eka sali vaihtoehto kokeilu! 



Tunnen itteni retardiks aina välillä, ku katon ihmisten piirrustuksii.. Mun on toi pikku käsi tuola <3

Sitteen… Meillä on nyt 8 uutta perheenjäsentä..<3! Meiän saksanpaimenkoira Turcha sai vauvoja!! Niin ihanaa, niin surullista. Uruguayssa on tosi paljon katukoiria ja muutenki koiria pidetään aina pihalla. Turcha on myös aina ulkona kiinni remmissä. Isi välillä päästää sen vapaaks pihapiiriin, mut mä oon oikeestaan ainut joka sitä vie lenkille. Näin ollen Turchan viettäessä yönsä pihalla, joku kiimanen uros oli käyny pistämässä sen paksuks. 8 pennun saaminen täällä ei siis todellakaan tarkota samaa ku Suomessa. Todennäkösesti 3 eniten saksanpaimenkoiran näköstä löytää kodin ja lopuista ”hankkiudutaan eroon”. Ihan kauheeta ajatella sitä, mut viel kauheempaa ois laittaa ne kadulle ja pahentaa katukoirien tilannetta. Kuitenki nyt nautitaan siskon kanssa äiteilystä ja pohditaan nimiä meiän natiaisille X)! 








Viime perjantaina tääl vietettiin HALLOWEENIA!! Mä oikeesti rakastan pukeutua joten voitte kuvitella miten innoissani olin! Mentiin siskon kaa ”Polo” nimiseen discoon joka järkättiin Costalla. Siis kaikkien puheiden mukaan sen piti olla jotain niin tajunnan räjäyttävää ja hullua, et odotukset oli aika korkeet. No päädyttiin täydet kuteet ja kasvomaalit päällä keskelle hitaasti heiluvien kännisten epäteinien keskelle kuuntelemaan teknoa.. Ei hitto oli hirveetä XD Mut joo oltiin kuitenki bileitten loppuun asti, eli 6’een aamulla ja sit raahauduttiin kotiin syömään. Ei enää ikinä.



Aamun tunnelmat.. 

JA ainii: Uruguayssa on ollu nyt tosi paljon poliittisia menoja, koska presidentin vaalit on käynnissä. Vaaleissa on 4 presidentti ehdokasta eri puolueista, joista äänestetään laittamalla äänestyspaikalla puolueen logolla ja nimillä värikkääks koristeltu paperi kirjekuoreen. Ja tääl ei äänestetä pelkästään presidenttiä, vaan jotenki ilmeisesti myös jotain presidentin tärkeitä ministereitä, joiden näin ollen pitää olla samassa puolueessa. Vähän jääny epäselväks. En kans oikeen oo saanu selville et miten ihmiset valitsee ehdokkaansa, ku ei tääl oo mitää väittelyitä telkkarissa. Ainoostaan on selvää, et ajatteleeks ehdokas ”Si ala baja” vai ”No ala baja”. Eli et pitäskö alle 18-vuotiaan mennä vankilaan rikoksesta vai ei. No kuitenki joka kadunkulma ja tolppa on täynnä puoluemainoksia, autot hyrräilee valtavien kajareiden kanssa joista soi puoleiden biisejä ja rannalla järkätään vähän väliä jotain kokouksia. Jännä.












Joo, semmosta tällä puolella maailmaa taas :D

Chau!

lunes, 20 de octubre de 2014

2 kuukauden kriisi

Aika pääs taas vierähtää mukavasti edellisestä päivityksestä.
Sunnuntain iltana oli hirvee myrsky, nii keikkaa joka piti olla rannalla ei järkätty… Mutta! Sen ansiosta mulla oli aikaa sisustella mun puolta huoneesta J Olin aikasemmin ostanu Cosmopolitanin ja leikkelin siitä kivoja kuvia tehden kollaasikirjaimia!

Forget the time -teksti, koska se on yks vaikeimmista asioista mulle täällä. Uruguay on tosi ajaton paikka. Kaikki tapahtuu (suomalaisen käsityksen mukaan) myöhässä. Busseilla ei oo aikataulua, ne vaan kulkee. ”Un rato” (hetki) tarkottaa 5min-2h. Koulu alkaa 8:10, mikä tarkottaa tunti alotetaan 8:30 ja 1/3 tunneista on peruttu, mikä käy ilmi ku, opettaja ei saavu. Ku sovitaan kavereitten kaa et 18:00 pizzalle, tarkottaa et 19 maissa puolet porukasta on keskustassa ja loput matkalla/kotona laittautumassa. Tän kaa taistelen päivittäin :D









Maanantaina mun oli tarkotus mennä ekaa kertaa Hiphop tanssitunnille… IIIKS!! Sen saman ryhmän, joka tanssi meiän lukiolla kultuuripäivässä. Olin aikasemmin saanu osotteen ja aikataulut facessa ja lähin niiden mukaan suunnistaa. Noh, ei menny ihan suunnitelmien mukaan… Useiden eri keskustelujen, neuvojen ja väärien paikkojen jälkeen päädyin Salton nuorten vapaa-ajan toimistolle ja sain kirota sulkemisajan menneen 30 minuuttia sitten. Siinä huudellessani iloisesti, pari kundia naureskeli toisella puolella tietä mun manaamiselle ja päädyttiin juttelemaan mun surkea onnisesta etsintä reissusta. Hetken keskustelun jälkeen kävi ilmi, et toinen jätkistä tuns kyseisen tanssiopettajan ja ties et porukka treenaa toisella puolella sitä rakennusta. Niimpä jatkoin matkaa uusien tuttavuuksien kanssa ja lopulta löysin etsimäni! Noloa se toisaalta oli, kipittelin 2 metrisen latinon, jonka rastat oli ehkä puolet jätkän pituudesta, perässä keskelle toisten tuntia. Sit viel keskeytettii sopivasti niitten joku keskustelu ku mun uudet ystävät marssi sisään ja huus ”MOOI MEIL ON SULLE UUS SUOMALAINEN TYTTÖ” heippahei vaan siinä sitte kaikkien kattoessa… Noh tää opettaja ei jostain syystä yllättyny yhtään ja huikkas opiskelijoille et häipykää treenaamaa ja pyys meiät istumaan. Treenit ryhmän kaa alkaa 3.11 JÄNNÄÄ :3!

Hyvä alkuvikkoo! Ei siinä, keskiviikkona lähti alamäki… Tätä voi nyt varmaan kutsua 2 kuukauden kriisiks. Tyhmäilin YFUn facebook ryhmässä ja tuun saamaan niin sanotun varotuskirjeen ”rumasta kielenkäytöstä”. Jos niitä saa kaks, se on automaattinen kotiinlähtö.

ASFIAJSFOAISJFA joo, päätin lähtee rannikolle istuskelemaan, kattelemaan auringon laskua ja miettimään asioita läpi. Kävin suruissani ostaa karkkpussin, 2 suklaalevyä ja banaaneja. Kävelin rannalle ja rupesin kattomaan, et missäs hemmetissä mä on, ku ei rannan laituria näkyny ja vesi tuli oudon pitkälle. Joo’o, puol kaupunkia veden vallassa ja en tienny jajaj.. Ei siinä menin istuskelemaan pienelle niemelle joka oli pelastunu vedeltä. Eikä haitannu katella ”auringon laskua” ku vastapäisellä rantapläntillä sattu olemaan futistreenit.. Oi pojat. Istuskelin siinä ja söin banaania, kunnes viereen teputteli ~60 vuotias rouva. Päädyttiin juttelemaan (taas randomin kanssa) mun epäonnistuneesta päivästä ja oli tosi vapauttavaa kertoo asioita ihmiselle, joka ei tunne sua tai ihmisiä joista puhut… niin kauan kunnes tajusin et se saatto olla Chokin täti, pulassa ollaan :DD Jjajajaajaja kuitenki auringon laskettua (ja banskujen loputtua, huom en ees syöny karsuja J) lähin kävelemään takas keskustaan. Yhtäkkiä ku nousin portaita pitkin pois rannalta, joku huus ”Heyy Finlandia, todo bien?” (kaikki hyvin?) Katoin ylös ja siel istu hirveeen söpö rastapäinen kundi hymyillen ilosesti, ja siis ei todellakaan mitään ideaa kuka ja mistä voisin sen tuntea. Hymyilin takas ja kävelin sen luokse ja kysyin heti, et mistäs me tunnetaan. Poika naurahti kaverinsa kanssa ja selitti: Tästä meni just ohi vaalee nainen, joka kerto et tuol rannalla on miellyttävä suomalaistyttö, et jos haluutte tutustua ja sit kävelit tosta ja ajattelin et sen on pakko olla sä. OKEI MITÄ :D Kiitos, kai..!


Kuvan rakennus "oli" museo.. ja takana näkyy laiturin tolpat..


Ton rantareissun jälkeen muistin taas, et miks mä oikeesti oon täällä: oppiakseni uudesta kulttuurista, ihmisistä, tavoista ja kielestä. En kuitenkaa voi sanoo sen riittäneen pelastamaan mua kriisiltä.

Torstaina kaikki oli vähän aikaa hyvin, kävin Marcian ja Karmenin kanssa rannalla ja keskustassa hengaamassa. Sit menin kotiin ja muut perheestä oli synttäreillä. Yllättäen murruin ihan täysin. Söin ensin hirveesti iltaruokaa, sen jälkeen pöydältä löytynyttä kakkua, pakastimesta mansikkajäätelöä, kaapista karkkia ja suklaata. Sit aloin itkeä. Hajosin totaalisesti.


 ”Only hate the road when you’re missing home. Only know you love her when you let her go”

Perjantaina myös kaikki oli hyvin ensin, kävin koulussa ja espanjan tunnilla. Kotimatkalla puhuu espanjan maikan kanssa tästä varotuskirjeestä. Se yritti tukea mua ja kertoa, et se voi soittaa YFUlle ja kertoa miltä musta nyt tuntuu. Totesin, et ei tarvii ja kävelin kotiin. Menin huoneeseen, suljin oven ja murruin lattialle. Rääyin silmäni pellolle, mistä seuras tietysti vakava perhekeskustelu. Kerroin edellisestä illasta ja mun pahasta olosta. Lopputuloksena onnellinen perhe, joka on yhtä mieltä siitä, et varotuskirje ei ollu varsinaisesti ansaittu ja äiti soittaa YFUlle maanantaina puhuakseen asian vielä kerran läpi J

Huonot hetket alkaa siis olla takana!


Osanotto Ecuadorissa kuolleen saksalaisen vaihto-oppilaan perheelle ja läheisille. 

sábado, 4 de octubre de 2014

Multa loppuu otsikkoideat

Holaa! Onnistuin pitämään poustaamisesta jopa viikon tauon, vau.

Viikko on menny ihan perinteiseen malliin: koulua, salia, aerobicia, plazalla hengailua ja tänään oli naapurissa jonkun pikkuserkun äitin kummin kissanristiäisten jälkipuinti. Eli siis serkun 3-vuotis juhlat. Tääl juhlitaan kaikkee ja bileet on vähän isompii ku Suomessa, nii siel oli ruuat ja kakut ja boolit, piñatat, pomppulinnat ja trampat!  







Paltaan viel kuitenki vähä edelliselle viikolle. Loma ei mennykkää ihan niinku oli suunnitelmissa. Kylmät ilmat vaihtu lämpimiks, mut onnistuin vilustumaan clubilla nii tuli sit vietettyy 3 päivää lähinnä peiton alla. No, sit tuntu jo pikkasen paremmalta nii lähettiin Mercedekseen. Oli tosi nätti kaupunki ja kaunis ilma, mut heti ku jouduin menee ulos nii ei enää sit tuntunukkaa nii hyvältä ja nukahin puistoon jaja…















Mercedeksen pääkatu vähä tulvi..


Perjantaina käytiin siskon kanssa Ramblalla (rannikolla) kuvailemassa ja hengailemassa. Sit illalla päivällisen jälkeen aloin tuntee hirveetä kouristeluu vatsassa. Tunnin päästä tuli lisäks huimausta ja alko oksettaa. Toisen tunnin päästä itkin vessan lattialla oksentamassa sisuskaluja pihalle. Sain jostain tuntemattomasta syystä ruokamyrkytyksen ja vietin koko yön pöntön ääressä kouristellen. Kiva. Lomat vaan kaikille.


HOLII





























 No, ei siinä sitte, kaikki mitä mussa oli sillä hetkellä tuli varmasti pihalle. Pääsin nukkumaan pariks tunniks ja heräsin murisevaan nälkään ku kaikki putket tyhjänä. Uskaltauduin syömään yhen tomaatin ja maha totes, että et muuten ota ja jatkoin kouristelua. En syöny mitään kunnollista 2 päivään. Vaihtarikilot karisi kerralla 

Lauantaina kuolin koko päivän sängyssä ja illalla sisko lähti käymään plazalla kattomassa paikallisen rock bändin keikkaa. Sit se tuli takas ja kerto et sellanen ihana rastapäinen poika, joka nähtiin edellisenä päivänä Ramblalla, oli kyselly mun perään.. Joo meikit naamaa ja 20 minuuttia myöhemmin plazalla pomppimassa kuumeessa ja kouristuksissa. Worth it.




                                     Nauttikaa Urugualaisesta rockista :D

Sit palattiin takas Saltoon ja äiti kutsu lääkärin, koska en voinu yksinkertasesti syödä mitää nii rupes jo pikkasen naama kalpenee. Kiitos vaan ylemmille voimille tunnin päästä sisään tallusteli komee ja nuori Costa Ricolainen herrasmies… ja meikäläinen helvetin hehkeenä sängyn pohjalla mutisemassa ”joo on ripulia..”. No ei siinä, parin sairasteluun liittyvän kysymyksen jälkeen se toksautti mun isälle että ”Joo nii onkos tällä teiän tyttärellä poikaystävää”.. Kehtas viel multaki tarkistaa iskän vastatessa että ”eipä kuule taida olla” :D Ei siinä, tää paranee vielä. Ku lääkäri oli tutkinu mut, se määräs kolmet eri lääkkeet ja iskä saatto sen ovelle. No tää söpöläinen sit PYYS mun isältä et saisko se maksaa mun lääkkeet XD NII AI MITÄ!? Äiti tuli kertoo ihan pöyristyneenä, et tälläst ei ikinä missään tapaukses tapahu, et lääkäri haluis henkilökohtasil rahoil maksaa potilaan lääkkeet. Mun haiseva ja kipeä olemus teki siihen selvästikki vaikutuksen.. Puspus ja sillee.


Ei kai tässä muuta, huomenna tarkotus mennä rantsuun kattoo keikkaa JEEJEE.