miércoles, 10 de diciembre de 2014

La Paloma Part. 2

Suoraan jatkoa edelliseen:

Perjantai aamu alko samalla tavalla ku edellinen, aikasin aamupalalle ja tällä kertaa bussi kohti Cobo Polonio’ta. Bussista vaihdettiin maastoautoon, jossa oli 10 paikkaa katolla ja loput alhaalla. Voitte kuvitella sen raivoisan taistelun 40 vaihtarin välillä, et ketkä istuu ylhäällä. Uskomatonta kyllä, jäin kynnet verisinä ja kädet puuskassa istumaan alakertaan YFUn vapaaehtosen syliin. Mikä ei kyllä ollu hyvä idea auton pomppiessa viimestä päivää möykkysellä tiellä. Mua häiritsi, et painan tonnin ja pelkäsin, et se kuolee ja sitä häiritsi, no, se että mä oon nuori nainen jajajajajajja En tiedä kumpi punastu enemmän. Noo, saavuttiin kuitenki lopulta ehjinä Playa Sur’ille (Etelä-ranta) ja juostiin mereen kuumudelta karkuun. Seuraavat tunnit nautittiin auringosta ja toistemme seurasta, keräilin simpukoita ja ihmiset pelaili futista. Ihanan rento meininki taas. Lounasleipien jälkeen jatkettiin matkaa kävellen rantakivikkoon, jossa hengaili merileijonia ja sieltä Cobo Polonion kylään, jossa shoppailtiin _taas_ ihanaa turistikrääsää! Kylmien (ja ilmasten) oluiden jälkeen käveltiin pohjois rantaa pitkin valtaville hiekkadyyneille, joita juostiin alas! Kaikki 40 vaihtaria otti toisiaan käsistä ja juostiin täysillä hiekkadyynin reunalta alas!! Ihan hullun hauskaa, jotkut jakso tehä sitä vaikka kuinka monta kertaa :D Sit päivä alkoki olla jo ohi ja käveltiin maastoauton pysäkille odottelemaan. Tällä kertaa ryntäilyn ja kyynärpäätaktiikoiden jälkeen istuin ilosesti Ainon ja Fransin välissä yläkerrassa nauraen sille miten kauheita kakaroita osataan olla :D Illalla Hostellilla oli taas väsynyttä porukkaa, mut valitettavasti myös palanutta. 2 saksalaista tyttöä ei voinu kävellä, joillain palo päänahka tosi pahasti, monet ei onnistunu menemään suihkuun kipujen takia ja ite en voinu istua… SIIS MÄ OIKEESTI POLTIN MUN PERSEEN :DDD Kiitos vaan omalle fiksuudelleni mulla oli 70’ arskarasvaa, jota levitin shortsit jalassa.. Niimpä mulla on hiton kaunis rusketus muussa vartalossa ja sit tuli punanen shortsiraja. Kiitos kaikille kommenteista ”Poltit parhaan puoles” jaj jaj.. Yö oli tuskanen.














































 Lauantai aamuna - !!HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!! - saatiin nukkua vähän pidempää ja lähettiin puolilta päivin viereiselle rannalle käymään pienellä porukalla, koska puolet ryhmästä ei voinu tulla ulos. Otettiin Suomi-porukan kanssa itsenäisyyspäivän kunniaks ryhnäkuvaa ja sit aamu meni ihan perinteisellä futiksen pelailulla ja uimisella. Lounaan jälkeen lähettiin La Palomalle, jossa käytiin majakassa, josta näki koko kaupungin, syötiin herkullista jätskiä ja shoppailtiin taas vähän krääsää.


















Sit saapu kaikkien pelkäämä, mut myös odottama Viimenen ilta! Tiedossa oli grillisafkaa, tanssimista, bissee ja MUOTINÄYTÖS! Pojat näytti parhaat puolensa pukeutumalla meiän vaatteisiin ja pitämällä Catwalkin. Lavalla ne sai vastata harvinaisen häröihin kysymyksiin joita YFUn vapaaehtoset esitti. Jos nyt parhaimmistosta paljastan yhen: ”Voitko demostroida sun lempi seksiasennon?” (Mulla on videota tilanteesta XD) Mutta joo mä en tiedä mitä mun tästä illasta kannattaa enää paljastaa, mutta hiton hauskaa oli ja kuudelta porukka raahautu nukkumaan. 

No, en minä  :D Jättäydyin juttelemaan yhen vapaaehtosen kanssa menneestä viikosta ja meiän elämistä.












2 tunnin keskustelun jälkeen, hymyilin katsoen syvälle ruskeisiin silmiin ja kääntäessä päätä, näin auringon nousevan. Istuin Hostellin portailla tajuten löytäneeni jotain mitä kaikki täs maailmassa ettii. Henkilön, jonka kanssa haluisin viettää elämäni, jonka kanssa haluisin nähdä ja tehdä sen kaiken mitä mä odotan mun elämältä. Kukaan ei oo ikinä tehny muhun näin suurta vaikutusta. Löysin jotain mihin en edes oo koskaan uskonu, sielunkumppanin. Oon nyt tosi diippi, mut jos me ei enää tavata, nii mä tiedän katuvani sitä loppu elämäni.

Wait, what? Siis käydäämpä läpi uudestaan: Löysin miehen jonka kanssa haluisin viettää mun elämän 6 tutustumisen jälkeen, SIIS MITÄ HELVETTIÄ TOSI TEINIÄ!?!?! Ja kyllä mä tiedän ilman, että joku mua siitä muistuttaa, mitä mä Suomeen jätin, mut oudolla tavalla tiedän tän olevan eri asia.

Ja kauheinta täs on se, et mä oikeesti tiiän haluavani ja olevani valmis odottamaan.
Tähän on ehkä hyvä lopettaa.



Aurinko laskee parvekkeellesi, päättäen rituaalin.
Totuus on, ettei tämä ole ollut helppoa.
Totuus on, ettei tämä ole ollut helppoa niille kahdelle.
Jatkan täällä, sun odottamista.

Sunnuntaina vaan herättiin kahentoista maissa, siivottiin, pakattiin ja lähettiin. 

                       Nautinnollinen reissu takana ja vaikeudet palata taas arkeen :)

                                     Hirveesti terkkuja!! 

No hay comentarios.:

Publicar un comentario