sábado, 4 de octubre de 2014

Multa loppuu otsikkoideat

Holaa! Onnistuin pitämään poustaamisesta jopa viikon tauon, vau.

Viikko on menny ihan perinteiseen malliin: koulua, salia, aerobicia, plazalla hengailua ja tänään oli naapurissa jonkun pikkuserkun äitin kummin kissanristiäisten jälkipuinti. Eli siis serkun 3-vuotis juhlat. Tääl juhlitaan kaikkee ja bileet on vähän isompii ku Suomessa, nii siel oli ruuat ja kakut ja boolit, piñatat, pomppulinnat ja trampat!  







Paltaan viel kuitenki vähä edelliselle viikolle. Loma ei mennykkää ihan niinku oli suunnitelmissa. Kylmät ilmat vaihtu lämpimiks, mut onnistuin vilustumaan clubilla nii tuli sit vietettyy 3 päivää lähinnä peiton alla. No, sit tuntu jo pikkasen paremmalta nii lähettiin Mercedekseen. Oli tosi nätti kaupunki ja kaunis ilma, mut heti ku jouduin menee ulos nii ei enää sit tuntunukkaa nii hyvältä ja nukahin puistoon jaja…















Mercedeksen pääkatu vähä tulvi..


Perjantaina käytiin siskon kanssa Ramblalla (rannikolla) kuvailemassa ja hengailemassa. Sit illalla päivällisen jälkeen aloin tuntee hirveetä kouristeluu vatsassa. Tunnin päästä tuli lisäks huimausta ja alko oksettaa. Toisen tunnin päästä itkin vessan lattialla oksentamassa sisuskaluja pihalle. Sain jostain tuntemattomasta syystä ruokamyrkytyksen ja vietin koko yön pöntön ääressä kouristellen. Kiva. Lomat vaan kaikille.


HOLII





























 No, ei siinä sitte, kaikki mitä mussa oli sillä hetkellä tuli varmasti pihalle. Pääsin nukkumaan pariks tunniks ja heräsin murisevaan nälkään ku kaikki putket tyhjänä. Uskaltauduin syömään yhen tomaatin ja maha totes, että et muuten ota ja jatkoin kouristelua. En syöny mitään kunnollista 2 päivään. Vaihtarikilot karisi kerralla 

Lauantaina kuolin koko päivän sängyssä ja illalla sisko lähti käymään plazalla kattomassa paikallisen rock bändin keikkaa. Sit se tuli takas ja kerto et sellanen ihana rastapäinen poika, joka nähtiin edellisenä päivänä Ramblalla, oli kyselly mun perään.. Joo meikit naamaa ja 20 minuuttia myöhemmin plazalla pomppimassa kuumeessa ja kouristuksissa. Worth it.




                                     Nauttikaa Urugualaisesta rockista :D

Sit palattiin takas Saltoon ja äiti kutsu lääkärin, koska en voinu yksinkertasesti syödä mitää nii rupes jo pikkasen naama kalpenee. Kiitos vaan ylemmille voimille tunnin päästä sisään tallusteli komee ja nuori Costa Ricolainen herrasmies… ja meikäläinen helvetin hehkeenä sängyn pohjalla mutisemassa ”joo on ripulia..”. No ei siinä, parin sairasteluun liittyvän kysymyksen jälkeen se toksautti mun isälle että ”Joo nii onkos tällä teiän tyttärellä poikaystävää”.. Kehtas viel multaki tarkistaa iskän vastatessa että ”eipä kuule taida olla” :D Ei siinä, tää paranee vielä. Ku lääkäri oli tutkinu mut, se määräs kolmet eri lääkkeet ja iskä saatto sen ovelle. No tää söpöläinen sit PYYS mun isältä et saisko se maksaa mun lääkkeet XD NII AI MITÄ!? Äiti tuli kertoo ihan pöyristyneenä, et tälläst ei ikinä missään tapaukses tapahu, et lääkäri haluis henkilökohtasil rahoil maksaa potilaan lääkkeet. Mun haiseva ja kipeä olemus teki siihen selvästikki vaikutuksen.. Puspus ja sillee.


Ei kai tässä muuta, huomenna tarkotus mennä rantsuun kattoo keikkaa JEEJEE. 

No hay comentarios.:

Publicar un comentario